Pitsitorttu

Olen leiponut muutamia enemmän tai vähemmän katastrofaalisia kakkuja matkallani kakkutaivaaseen ja nyt päätin yrittää löytää oikotien sinne. Sain käsiini ohjeen kakkuun, jonka mainostettiin syntyvän ilman hermoromahdusta tai valtavaa apuvälinevarastoa.

Tässä pitsitortun ohje:

Pohjat:

100 g mantelirouhetta

100 g voita

1 dl sokeria

2 rkl vehnäjauhoja

2 rkl maitoa

1 rkl siirappia

Kinuski:

2 dl kuohukermaa

1 dl sokeria

1 dl siirappia

1 tl vaniljasokeria

Täyte:

3 dl vispikermaa

2 rkl sitruunatahnaa (lemoncurd)

Väliin ja päälle:

vadelmia

banaaniviipaleita

Pilko voi kattilaan, lisää muut aineet ja sekoita. Kuumenna seosta miedolla lämmöllä, kunnes voi sulaa. Levitä taikinaa leivinpaperin päälle kiekoiksi (halkaisijaltaan noin 15 cm). Pohjat leviävät paistamisen aikana, joten tee yksi kiekko/ paperin keskelle ja paista uunissa 175 asteessa noin 6 minuuttia. Anna pohjien jäähtyä ennen kuin irrotat ne lastalla paperista. Mittaa kinuskia vasten aineet kattilaan ja kuumenna sekoitellen kiehuvaksi ja keitä hiljalleen, kunnes seos sakenee kastikkeeksi. Mausta vaniljalla ja jäähdytä. Vatkaa kerma ja mausta sitruunatahnalla. Viipaloi banaanit. Kokoa kakku suoraan tarjoiluvadille. Laita pohjimmaiseksi mantelilevy, levitä päälle kermavaahtoa, valuta päälle kinuskikastiketta ja lisää vadelmia ja banaaniviipaleita. Tee samoin seuraava kerros.

Ja tässä pitsitortun toteutus:

Olin vakuuttunut löytäneeni ratkaisun kaikkiin kakkuongelmiini, kun pohjien tekeminen vaikutti todella helpolta. Hykertelin tyytyväisyyttäni ja pastoin pohjia puolihuolimattomasti samaanaikaan kun valmistin ruokaa nälkäisen apuleipurin odottaessa malttamattomana. Huomasin, että elämässä voi saada opetuksen silloin kun sitä vähiten odottaa. Oikotietä onneen ei ole, mutta mikään ei estä nauttimasta matkasta sinne ja suhtautumasta myös epäonnistumisiin onnistumisina. Tänään onnistuin oppimaan uusia asioita leivonnasta ja siinä samalla myös elämästä.

Oppi nro: 1 Aina ei kannata säveltää omiaan

Vaikka aina on hyvä säilyttää tietty kriittisyys, toisinaan kannattaa tehdä juuri niinkuin kehoitetaan tekemään. Ohjeessa mainittua max 15 cm lähtöhalkaisijaa kannattaa noudattaa, sillä pohjat todellakin levisivät uunissa paljon sillä seurauksella, että olivat kokoamisvaiheessa liian ohuita ja pehmeitä.

Oppi nro: 2 Osta kinuski kaupasta

Keitin kinuskia kauan, mutta ainesseos ei osoittanut mitään merkkejä kinuskisoitumisesesta. Siinä vaiheessa päätin käyttää ensimmäisen oljenkorren ja kilautin kaverille. Kun sitten lopulta ymmärsin ottaa keitoksen pois liedeltä ja kokeilla sen jähmettymistä, huomasin, että kinuski oli ollut valmista jo ties kuinka kauan.

Oppi nro: 3 Ole kärsivällinen

Kun olin vatkannut kerman ja viipaloinut banaanit, ladoin täytteet pohjan päälle. Tässä vaiheessa huomasin, että kinuski oli edelleen tulikuumaa. Hetken aikaa (ehkä sekunnin) asiaa pohdittuani totesin, että kinuski oli heti välittömästi saatava jäähtymään. Laitoin kinuskin pakastimeen, sillä seurauksella, että se jähmettyi kököksi jota oli hyvin vaikeaa valuttaa täytteen päälle. Hetken aikaa asiaa pohdittuani totesin, että kinuski oli heti välittömästi saatava juoksevampaan muotoon. Laitoin kinuskin mikroon. Tuloksena oli hirveä limaklöntti, joka päätyi roskikseen.

Oppi nro: 4 Oikotietä kakkutaivaaseen ei ole

Matkallani kakkutaivaaseen koen haasteita, teen virheitä ja opin niistä. Leipomani pitsipläjäys maistui ihan elämältä: paikoittain liian kirpeältä ja toisaalta ihanan makealta.