Peruspullat

Aivan kuten elämästäkin, on leivonnasta tehty nykysin liian monimutkaista. Uusiin ja hienoihin leivontaohjeisiin perehdyttyäni olen todennut, että niissä on yllättävän usein kaikenlaisia erikoisia ainesosia. Koska olen päättänyt yksinkertaistaa elämäni kokonaisvaltaisesti, en enää aio juosta suurissa supermarketeissa etsimässä jotain ruokosokereita. Elämän ja pullataikinan mysteerin vaivaamana päätin leipoa pullaa. Pullataikinan ihanuus piilee myös siinä, että kaikki siihen tarvittavat ainesosat saa lähikaupasta.

Tässä peruspullien ohje:

2 ½ dl maitoa

25 g hiivaa

1 kananmuna

3/4 tl suolaa

3/4 dl sokeria

1-2 tl kardemummaa

6-7 dl vehnäjauhoja

75 g margariinia tai voita

Ota kaikki tarvittavat aineet esille pari tuntia ennen leipomista, jotta ne ovat huoneenlämpöisiä. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Vatkaa joukkoon muna, suola, sokeri, kardemumma ja suurin osa vehnäjauhoista. Jatka jauhojen lisäämistä käsin tai koneessa alustaen. Lisää lopuksi huoneenlämpöinen rasva ja vaivaa taikina pehmeäksi kiinteäksi palloksi. Jos teet taikinasta pitkon, taikina saa olla tiiviimpää kuin pikkupulliin tai piirakoihin. Peitä taikinakulho liinalla ja anna taikinan kohota läpimässä kaksinkertaiseksi. Taikina on tämän jälkeen valmis leivottavaksi. Vaivaa taikina jauhotetulla alustalla kiinteäksi ja leivo siitä pullia. Nosta ne pellille leivinpaperille ja anna kohota peitettynä lämpimänä. Voitele hyvin kohonneet pullat munalla ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista pullia uunin keskitasossa 225 asteessa noin 12 minuuttia. Valmiit pullat ovat ovat kauniin keltaisia ja kevyitä.

Ja tässä on peruspullien toteutus:

Kuten arvata saattaa, otin kaikki tarvittavat aineet esille 2 minuuttia ennen leipomista. Pohdin kananmunien lämmittämistä huoneenlämpöisiksi mikrossa, mutta päätin hyllyttää idean. Ihmettelen leivonta ja ruoka-ohjeissa suosittua ainesosamäärää 3/4 tl. Selvää tärkeilyä, sillä 3/4 tl on melkein 1 tl. Pullataikinaani laitoin 1 tl suolaa.

Valmista pullataikinaa tuli niin vähän, että hetkellinen epäusko ja huolestuneisuus valtasi mielen. Onneksi en enää harrasta asioiden murehtimista, eikä oikeastaan olekaan niin suurta murhetta (ainakaan näissä leivonta-asioissa) jota eivät pienet päiväunet parantaisi. Pullataikina jäi peitteen alle kohoamaan ja minä torkahdin hetkeksi sohvalle.

Noin 30 minuuttia torkkumista aikaansai näin muhevan lopputuloksen.

Pullataikinasta leivottiin korvapuusteja, karhupulla, muutama pieni pullapitko ja pikkupullia. Reipas apuleipuri söi suurimman osan rusinoista, voiteli pullat ja sitten minä tyrkkäsin ne uuniin. Enkä ollenkaan muistanut kohottaa niitä ennen sitä. Se ei haitannut yhtään.

Valmiita pullia tuli kaksi pellillistä.

"Mitä jääkaapista sattuu löytymään"-piirakka

Tämän piirakan loihtimiseen ei tarvitse olla mikään kummoinenkaan velho. Jos vieraita tulee yllättäen, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä ohjetta.

Tässä alkuperäisen kinkkupiirakan ohje:

1 pkt  valmispiirakkataikinaa

Täyte:

1 punainen paprika

150 g kinkkua

½ tl mustapippuria

Täytteen päälle:

2 dl ruokakermaa

1 prk maitorahkaa

2 kananmunaa

juustoraastetta

Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Paista uunin alatasossa 10 min. Leikkaa paprika ja kinkku kuutioiksi. Levitä täyteaineet esipaistetun pohjan päälle. Sekoita maitorahka, ruokakerma ja munat, ja kaada seos täytteen päälle vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraaste. Paista uunin alatasolla 30 minuuttia, kunnes piirakan pinta on kauniin ruskea.

Ja tässä kinkkupiirakan toteutus:

Pikainen kurkkaus jääkaappiin: ei ole kinkkua. Täytyi siis käyttää korvaavia tuotteita. Jääkaapista löytyi omituinen juuston kaltainen valmiste, kasvisrasvajuustoraaste. Ajattelin päästä eroon mukajuustoraasteesta mahdollisimman nopeasti ja sehän kävi yhdessä hujauksessa: laitoin sen piirakkaan. Kuten aina, unohdin esipaistaa piirakkapohjan, joten paistoin piirakkaa noin 40 min.

Täytyy tunnustaa etten ole ikinä leiponut piirakkapohjaa itse. Vaikken mitään erityisesti tässä leivontablogissani mainostakaan, niin Sunnuntai piirakkataikinan "Jotta onnistut aina"-mainoslause on toistaiseksi pitänyt sen mitä on luvannut: tätä piirakkaa en ole onnistunut sössimään.

Tuoreet yrtit ovat ihania. Haaveissani kasvattelen niitä ahkerasti, mutta toistaiseksi olen joutunut ostamaan ne kaupasta. Sillä peukaloni ei ole vihreä siitäkään huolimatta, että se sijaitsee keskellä kämmentä. Tosin harrastan pienimuotoista yrttiviljelyä: runnon ne kaupasta ostetut raukat ruukkuihin ja yritän pitää ne hengissä. Kun ne sitten kuolevat, joko kissan tai viljelijän toimesta, ostan uudet viljeltävät.

"Mitä jääkapista sattuu löytymään"-piirakkaan laitoin 1 punaisen paprikan, purkillisen tonnikalaa, Apetina fetakuutioita mausteliemessä (aurinkokuivattu tomaatti) sekä tuoretta basilikaa ja timjamia. Koko komeuden päälle kaadoin maitorahka-muna-ruokakermaseoksen ja ripottelin omituisen mukajuustoraasteen.

Valmis piirakka on niin hyvää, että se syödään nopeasti. Onneksi ehdin ottaa kuvan vielä viimeisestä palasta.

Ihanat pikkuleipäset

Nykyisin kaupoissa on ostettavissa pikkuleipiä kymmeniä laatuja ja siksi niitä tuleekin harvoin leivottua itse. Elämä on joskus liian kiireistä ja silloin tulee helposti ajatelleeksi, ettei ole aikaa leipoa (tai tehdä mitään muutakaan hauskaa). Ihminen kaipaa kiireen keskellä muistutusta siitä, että varaa aikaa myös joutenoloon ja jonkun sellaisen asian tekemiseen, josta saa aitoa nautintoa. Ehkä olisi syytä opetella merkitsemään kalenteriin lapsen harrastusten, neuvola-aikojen, hammaslääkäriaikojen ja työpalaverien lisäksi myös joutenoloaikaa itselleen. Minulle leipominen on terapeuttista joutenoloa, oikeaa taikinaterapiaa.

Tässä Ihanien pikkuleipästen ohje:

200 g leivontamargariinia

1 ½ dl sokeria

1 ½ dl siirappia

2 kananmunaa

10-11 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1 rkl kardemummaa

1 rkl kanelia

1 rkl vaniljasokeria

Paloittele leivontamargariini ja lisää joukkoon sokeri. Kiehauta siirappi kattilassa. Lisää voisokeriseos joukkoon ja sekoita. Lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan puulastalla sekoittaen. Muotoile taikinasta pallo ja laita muovikelmuun käärittynä jääkaappiin vuorokaudeksi. Kauli taikina levyksi ja tee muotilla pikkuleipiä. Paista uunissa 200 asteessa noin 5 min.

Ja tässä Ihanien pikkuleipästen toteutus:

Lisäsin molemmat munat kerralla. Ei käynyt kuinkaan. Mitähän siinä olisi voinut pahimmassa tapauksessa tapahtua? Taikina muistutti ulkoisesti aika lailla piparkakkutaikinaa. Kun apuleipuri totesi taikinan olevan ”muuten ihan hyvää, mutta pippuria ihan liikaa” alkoi minua hieman huolestuttaa, sillä taikinaa oli paljon. Ohjeen mukaan taikinasta pitäisi saada muotoiltua pallo. Minä en siinä onnistunut, mutta sain tehtyä taikinasta kelvollisen möykyn muovikelmun sisälle.

Ohjeen mukaan taikinan tulisi antaa jähmettyä jääkaapissa vuorokauden, mutta se ei onnistunut kun minulla oli niin kovin innokas apuleipuri. Taikina ehti jähmettyä jääkaapissa noin 2 tuntia ja sitten se sai olla valmis leivottavaksi.

Yksi pellillinen palaa aina pikkuleipiä leipoessa. Ehkä nyt olisi aika hankkia munakello? Tälläkertaa pikkuleivät eivät kuitenkaan ihan hiiltyneet. Pikkuleipiä tuli tällä ohjeella noin 4 pellillistä.

Apuleipurin iloksi herkulliset pikkuleipäset laitettiin purkkiin, josta niitä saa napsia makeannälän yllättäessä.

Sydämelliset muffinit

Olen vältellyt muffinien leipomista, sillä jostain syystä minun muffinini eivät koskaan näytä siltä kuin leivontaohjeissa. Kerran ostin käteväksi mainostetun silikonivuoan muffineille. Lopulta totesin kumisen vuoan ainoaksi käteväksi ominaisuudeksi sen, että sitä voi (ja on ihan pakkokin) käyttää tarjoiluastiana. Muffinit takertuivat aina voitelustakin huolimatta vuokaan tiukasti kiinni. Siitä sitten jokainen sai omalla lusikalla lusikoida paloja. Sittemmin olen tyytynyt käyttämään paperisia vuokia. Tosin muutaman paistovaiheessa pellille levähtäneen muffinin jälkeen todettakoon, että täysin ongelmattomia eivät ole nekään.

 

Tässä sydämellisten muffinien ohje:

1 suklaalevy

150 g leivontamargariinia

1 ½ dl sokeria

2 kananmunaa

3 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 ½ rkl kaakaojauhetta

1 ½ dl maitoa

Leikkaa puolet suklaalevystä rouheeksi.  Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja sekoita. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon kanssa. Lisää suklaarouhe ja sekoita nuolijalla. Nosta lusikalla nokare taikinaa muffinivuokaan, aseta päälle suklaapala sydämeksi ja peitä taikinalla. Paista uunissa 225 astetta 12-15 minuuttia.

Ja tässä sydämellisten muffinien toteutus:

Leipoessani pyrin aina, periaatesyistä, valitsemaan voin leivontamargariinin sijaan. Samoin myös kerman maidon sijaan, jos sitä nyt ei ihan litrakaupalla laiteta. Kun kerran herkutellaan, niin tehdään se sitten kunnolla. Ettei sitten harmita silloin, kun ei herkutella. Tulevan sairaanhoitajan sisäinen ääni tai omatunto ei tässä asiassa kolkuttele yhtään. Väitän, että herkuttelu, tietyissä rajoissa tietenkin, on tärkeää mielenterveydelle. Leipominen on aina hauskaa ja tällä kertaa taisin jopa oppia jotain leipomisen kannalta olennaista.

Oppi Nro: 1 Vaahdota voi ja sokeri

Jos nyt olen täysin rehellinen, niin en ole koskaan ymmärtänyt mitä voin ja sokerin vaahdottaminen tarkoittaa. Viereisessä kuvassa on minun voisokerivaahto, joka ei ole vaahto lainkaan. Miksi sitten voin ja sokerin vaahdottaminen on tärkeää? Löysin Googlettamalla Maa- ja kotitalousnaiset, joita sanotaan maaseudun voimaksi. Kuulostaa sellaiselta porukalta, joka tietää tällaiset asiat. Maa- ja  kotitalousnaisten Leivontasivustolla neuvotaan: "Vatkaa rasva ja sokeri hyvin. Parhaiten ne vatkautuvat huoneenlämpöisinä. Riittävä vatkaaminen vaikuttaa kakun kohoamiseen ja kuohkeuteen."

Oppi Nro: 2 Työvälineiden valinnalla on merkitystä

 Jostain syystä oppi uppoaa minuun parhaiten kantapään kautta. Tänään opin, että kaikkea ei kannata sekoittaa sähkövatkaimella. Ehkä ohjeessa mainittu nuolija olisi ollut kätevä tässä sekottamishommassa.

Oppi Nro: 3 Kaksin leipominen on kivempaa

Sain apukokiksi ihanan peikkopojan, joka paineli muffineihin suklaasydämet. Peikkopojan tarkkaavaiset silmät huomasivat, että muffinit vaahtosivat paistovaiheessa uunissa. Tilannetta hetken aikaa yhdessä ihmeteltiin ja sitten tuumailtiin, että ehkä vaahtoaminen kuuluu asiaan.

Oppi Nro: 4 Ihana epätäydellisyys

Muffineistani ei tullut täydellisiä kiiltokuvamuffineita. Niistä tuli erilaisia, rosoisia, lohkeilleita ja levinneitäkin muffineita. Epätäydellisiä muffineita, jotka kuitenkin täyttivät muffineille asetetun tehtävän: ne maistuivat makeilta ja tekivät syöjänsä iloisiksi.

Katastrofikakkuja ja enkelinkiharoita

Olen haaveillut leivonta-aiheisesta blogista jo kauan, mutta aiheesta bloggaamisen ongelmana olen pitänyt sitä, etten osaa leipoa. Piparipossun päiväkirja sai alkunsa, kun päätin olla välittämättä siitä. Pidän leipomisesta. Aion myös näin julkisesti harjoitella sitä. Vielä viikko sitten en olisi uskaltanut tätä blogia aloittaa, mutta joskus elämä yllättää ja saa ihmisen kyseenalaistamaan kaiken. Sain rohkeutta ryhtyä uuteen ja toteuttaa unelmiani. Tästä blogista on hyvä aloittaa.

Leipomushistoriastani haluan kertoa sen verran, että se on pitkä ja kuoppainen. Onneksi osaan nauraa itselleni. Bravuureistani voisin heti alkuun mainita omena-lasinsirpalepiirakan, jonka lasinsirpaleiden alkuperä ei minulle selvinnyt koskaan. Olen leiponut täytekakkuja, joissa on ollut pieniä vikoja. Poikani 5-vuotiskakku vuoti kun seula. Yritin tukkia reikää paperilla huonolla menestyksellä. Se pelkästään olisi ollut vielä siedettävää, mutta samaiseen kakkuun olin epähuomiossa levittänyt päälle paksun kerroksen sulatettua suklaata, ilman siihen sekoitettua kermavaahtoa. Suklaakerroksen kovetuttua useita tunteja jääkaapissa, olisi kattaukseen tarvittu kakkulapion sijaan moottorisahaa. Juustokakkuja olen leiponut myös paljon: suurin osa on ollut onnistuneita. Eräs on levinnyt uunin taakse irtovuoan irrottamisen jälkeen. Erästä toista kakkua leipoessani muistin vehnäjauhot vasta siinä vaiheessa kun muu taikina oli jo paistunut uunissa tovin. Yrityksen ja erehdyksen kautta opin silloin, että jauhojen lisääminen kakkuun on siinä vaiheessa myöhäistä. Perheeni on kannustanut minua leipomisessa sanomalla, että "Kaikki ollaan syöty mitä olet leiponut. Jopa sitä uunin taakse levinnyttä juustokakkua." Toisaalta tässä taannoin minulle todettiin pilke silmäkulmassa: "Aikaisemmin olet osannut tehdä hyvin kahta laatua ruokaa: valmispussikanaa ja pizzaa. Mutta nyt tämä pizzakin on alkanut maistua kummalliselta."

Nyt siis aion opetella leipomaan. Jos se ei onnistu, niin ainakin opettelen kirjoittamaan blogia ja pidän hauskaa leipoessani.