Juustosarvet

Vanha ja tunnettu viisaus, jonka mukaan silmä silmästä tekee koko maailman sokeaksi, sisältää syvällisempää tietoa kuin miltä äkkiseltään vaikuttaa.  Kaikki se mitä on tehty meitä vastaan, siunaa meitä sitten, kun aika on kypsä. Minulle se aika on nyt. Olen saanut siunauksista suurimman. Elämä on antanut minulle mahdollisuuden muistaa, nähdä ja oivaltaa uudella tavalla omia kokemuksiani lapsuudessa.
 
Monet meistä elävät traumojensa kanssa sulkeutuneina, kykenemättä näkemään syy- ja seuraussuhteita ja kärsien niistä koko elämänsä sokeina. Kun kohtaamme itse elämässämme huonoa kohtelua, alamme kohtelemaan myös itse toisia ihmisiä huonosti. Omat haavat eivät kuitenkaan parane tökkimällä puukoniskuja kanssakulkijoihin, vaan kohtelemalla toisia siten kuin olisi toivonut itseään kohdeltavan; rakkaudella, myötätunnolla ja hellyydellä. Näemme toisissa ihmisissä aina osan itsestämme. Osan, jonka voimme joko hyväksyä tai torjua. Elämä tarjoaa meille kasvumahdollisuuksia, jotta voisimme oppia rakastamaan itseämme ja jotta voisimme parantua niistä traumoista, jotka ovat saaneet meidät uskomaan, ettemme voisi rakastaa itseämme kokonaisuudessa. Rakastamalla toisia, rakastamme myös itseämme ja haavamme paranevat. Hyvä uutinen on se, että vaikka parantumisen ja kasvamisen prosessi käy tuskallisesti ja hitaasti, se todella tapahtuu. Kun elämää tarkastelee myöhemmin, niin huomaa, että jotain merkittävää on todella tapahtunut. Meillä jokaisella on mahdollisuus vapautua karman kiertokulusta ja astua vapaaseen elämään. Tie vapauteen vaatii sokeudesta luopumista ja itsensä kaikkien puolien näkemistä, lähempää tarkastelua ja kohtaamista, sekä lopulta armahtamista. Itsetutkiskelun ohessa leivoin juustosarvia.

Tässä juustosarvien ohje (16 kpl):

Taikina:
2 dl juustoraastetta (emmental)
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 prk kermaviiliä
½ dl öljyä

Täyte:
1½ dl juustoraastetta (emmental)


Sekoita juustoraaste, vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Lisää kermaviili ja öljy. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli molemmista n. ½ cm:n paksuinen pyöreä levy. Leikkaa taikinapyörällä levyt kahdeksaan lohkoon. Laita juustoraastetta täytteeksi jokaisen lohkon leveämpään päähän. Rullaa sarviksi. Voitele munalla. (Voit ripotella vielä pinnalle vähän juustoraastetta, jos haluat.) Paista 200 asteessa n. 10 min, kunnes sarvet ovat saaneet hieman väriä.

Rakkaudella Omena-persikkapiirakkaa

Me ihmiset olemme kuin rakennuksia. Meidät on rakennettu vuosien saatossa. Osa meistä on vankkoja kivijaloillaan tukevasti seisovia taloja, osa korkeita pilvenpiirtäjiä ja osa taas hökkeleitä, jotka hädintuskin pysyvät pystyssä. Ajan kuluessa rakennuksissa saattaa ilmetä vikoja, jotka ovat syntyneet jo rakennusvaiheessa tai niiden elinkaaren aikana. Joskus taloon saattaa tulla vuotavat katto tai jotain muuta ongelmaa, joka korjataan pikaisesti. Loputtomiin eivät pikakorjaukset kuitenkaan auta, vaan lopulta vaaditaan vanhojen rakenteiden purkamista ja uuden rakentamista. Jos talon ongelma on syvällä perustuksissa, voi asian korjaaminen vaatia suurempaa ja laajempaa purku-urakkaa.

Me kaikki toimimme erilaisten arvojen ja ajatusten ajamana. Itsetutkiskelun ja kirkkaan peilin avulla olen todennut, että jatkuva puolustusmekanismin ylläpito on pitänyt minut etäällä muista ihmisistä. Pelossa eläminen saa ihmisen suhtautumaan kaikkiin kuten viholliseen. Mahdollisen satuttajan pelkääminen aiheutti itselläni sen, etten voinut päästää mitään läpi, sillä se olisi voinut olla jotain negatiivista. Nyt olen joutunut tilanteeseen, jossa minun on ollut pakko pohtia sitä mikä on todellista ja mikä ei. Samalla olen joutunut kohtaamaan menneisyyteni haamuja. Se ei ole ollut helppoa. Vaikeaa on ollut niiden rakenteiden, ajatusten ja mallejen toteaminen, jotka ovat aiheuttaneet minussa vääristyneen toiminnan.Vieläkin vaikeampaa on ollut rakenteiden purkaminen ja hitaasti tapahtuvat uudelleenrakennus. Olen todennut, että voimme lukea teoriaa vaikka kuinka paljon, mutta todella oppiakseen täytyy kokea kaikki käytännössä. Minun matkani on sisältänyt huonojakin hetkiä ja kömmähdyksiä. Yritän (aina se ei ole onnistunut!) olla kiitollinen myös niistä, sillä huonot hetket muistuttavat minua siitä, että katson asiaa edelleen vääränlaisten rakenteiden läpi. Purku-urakka ja uudelleenrakentaminen siis jatkuu.

Tässä Omena-persikka-piirakan ohje:

200 g margariinia

1 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
2 omenaa
½ prk persikoita
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
0,5 dl sokeria
2 tl kanelia

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen kokoajan vatkaten samalla. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää seokseen. Ota 1/3 taikinasta eri kulhoon koristeraitoja varten. Levitä loput taikinasta piirakkavuokaan. Pilko omenat ja persikat. Levitä pohjan päälle. Sekoita muut täyteaineet keskenään ja kaada omena-persikkaseoksen päälle. Laita loput takinasta pursottajaan ja pursota päälle koristeraidat. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin. 30 min.

Ja tässä piirakan toteutus:

Vielä ei ole saatavilla kotimaisia omenoita, mutta kohta saadaan niitäkin. Piirakkaa varten omenat kannattaa kuoria ja pilkkoja pieniksi kuutioiksi. Joissain ohjeissa omenanpalat suositellaan keitettäväksi sokeriliemessä, sekin voi olla hyvä vaihtoehto.

Koristeraidat tein pursottamalla ja se oli kovin sotkuista puuhaa. Jos olisin tiennyt, että raidat leviävät uunissa kuitenkin, olisin käyttänyt asiaan hieman vähemmän aikaa ja energiaa.

Suuri kiitos matkakumppanilleni, joka on auttanut minua näkemään rakenteissani olevat korjaustarpeet.

Päivistä sinua etsin, unista sinut löysin, nyt täytät molemmat. Kun tulet lähelleni ja otat minut rintaasi vasten hellästi, toivon ettet koskaan päästäisi irti. <3

Äitiysdementiaa ja inkiväärikeksejä

Olen tehnyt elämässäni paljon sellaisia valintoja, jotka olisivat jääneet tekemättä, mikäli olisin tiennyt millaisia asioita tulen kohtaamaan. Yksi sellainen valinta oli lapsen hankkiminen. Ennen äitiyttä kuvittelin toisinaan, että elämäni oli raskasta. Sitten tulin äidiksi. Ensimmäinen järkytys tilanteessa oli tunne siitä, että sydämeni on siirtynyt kehoni ulkopuolelle. Äitiys sai elämäni tuntumaan merkityksellisemmältä ja todellisemmalta. Lapsen syntymä herätti minussa syviä ja hienoja tunteita, ja avasi sydäntäni tuntemaan suurta tunnetta nimeltään rakkaus. Lapseni on minulle suuri opettaja.

Kuten kaikki äidit, myös minä olen halunnut olla täydellinen äiti. Vuosien valvomisen ja äitiysdementtian koettuani jouduin hyväksymään olevani vain tavallinen äiti. Olin tavallinen äiti, joka väsyi vauvansa itkuun ja syyllisyyden kuumat kyyneleet silmissään katui tekemäänsä valintaa. Olen äiti, joka on silti hulluna lapseensa. Siihen samaan lapseen, joka on ajoittain tehnyt minut pähkähulluksi. Olen ollut tavallinen äiti, joka on pitkän päivän päätteeksi raivonnut ja huutanut kurkku suorana lapselleen, ettei saa huutaa. Ja yhtä monta kertaa olen tuntenut häpeää ja syyllisyyttä siitä, että olen ollut huono esimerkki. Olen tavallinen äiti, joka on aina kuullut moitetta äitiydestään ja kuvittelemillaan moitteilla ruokkinut omaa epävarmuuttaan. Ja ainakin yhtä monta kertaa viillellyt itse terävästi sanojeni piikeillä toisia tavallisia äitejä. Anteeksi.

Olen ollut äiti, joka on piinallisesti suorittanut äitiyttä. Ja täydellisyyteen pyrkiessäni olen astunut aina askeleen kauemmaksi siitä tärkeimmästä. Olen ollut aivan tavallinen äiti ja usein miettinyt olenko riittävästi äiti. Olen huokaillut valtaisan vastuuni ja äärettömän rakkauteni äärellä. Olen äiti, joka on omaa aikaa viettäessään tuntenut piston sydämessä. Olen ollut äiti, joka on kaivannut rakkautta puolisoltaan, mutta ei vaan ole osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kurahousujen ja tiskirättien takaa.

Tämä tähän mennessä seitsemän vuotta kestänyt matkani on kasvattanut minua enemmän kuin mikään muu elämässäni. Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka olen saanut olla pörröpäisen pojanviikarin äitinä. Seitsemässä vuodessa olemme kokeneet yhdessä paljon; surua ja pelkoa teho-osastolla, valvottuja öitä, väsymystä ja kiukkua, iloa ja naurua, onnellisuutta ja sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, ettei sitä voi sanoin kuvata. Viimeisen vuoden aikana peikkopoika on kasvanut vahvemmaksi, viisaammaksi ja itsenäisemmäksi, aivan kuten äitinsäkin.

Vuosia sitten putosin äitiyden mustaan aukkoon, jossa vaadin itseltäni liikaa. Tänään olen toisenlainen äiti. Olen äiti, mutta se ei ole kaikki mitä olen. Äitiys ei ole yli-ihmisyyttä eikä vaadi supervoimia. Supervoimia vaatii elämän ahnehtiminen ja kaiken muun suorittaminen äitiyden ohella. Kaikkea ei voi, eikä ole tarvettakaan tehdä silloin kun lapset ovat pieniä. Ollaan siis armollisia itsellemme ja toisillemme, Hyvät Äidit. Hyvää äitienpäivää! <3

Tänään en leiponut äitienpäiväkakkua, enkä tehnyt ruokaa kotona. Kävin peikkopojan kanssa ravintolassa syömässä ja siellä ollessani huomasin, ettei pojalla ollut ainuttakaan puhdasta vaatetta päällä. En antanut senkään asian häiritä yhtään, sillä sellaisia ne peikkopojat ovat: multaisia, hiekkaisia ja ah, niin ihania. <3

Tässä leipomieni inkiväärikeksien reseptejä kaksin kappalein:

Inkivääricookies (12 kpl):

200 g sulatettua margariinia
4 dl sokeria
2 munaa
2 tl suolaa
7 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl kaardemummaa
1 dl maitoa
1 dl raastettua inkivääriä

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat ja suola ja vatkaa kuohkeaksi. Sekoita loput kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon. Viimeiseksi lisää maito ja raastettu inkivääri ja sekoita. Levitä leivinpaperille pyöreiksi kiekoiksi ja paista 170 asteessa uunin keskitasolla noin 10 min.

Inkiväärikeksit (noin 30 kpl)

100 g pehmeää voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl siirappia
2½ dl vehnäjauhoja
½ tl ruokasoodaa
1 tl inkiväärijauhetta

Vatkaa voi, sokerit ja siirappi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ja lisää vaahdon joukkoon. Muotoile taikinasta 3 pitkää pyöreää tankoa uuninpellille leivinpaperin päälle. Painele raitoja haarukan avulla. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla noin 15 min. Annan jäähtä hetki ja leikkaa viistoiksi paloiksi.

Tässä keksien toteutus:

Inkivääricookies-reseptistä pitäisi ohjeen mukaan tulla 12 isoa keksiä, mutta taikinamäärä oli niin suuri, että päätin tehdä useita pienempiä.

Inkivääri on jauhettuna joulumausteena tuttu, mutta tuore on jäänyt monelle, myös minulle hieman vieraammaksi. Inkivääriä saa tavallisista ruokakaupoista edullisesti, mutta itse ainakin pohdin juuren alkuperää, sillä se tulee useimmiten Kiinasta. Olen kuullut, että Kiinan maaperä on yksi maailman saastuneimpia eikä luomutuotantokaan taida olla kovin valvottua. Tuore inkivääri maistuu kirpeältä ja sen tuoksu on voimakas. Kuiva ja tuore inkivääri maistuvat  erilaisilta. Inkiväärin sanotaan auttavan moniin vaivoihin, esim. närästykseen ja flunssaan.

Tässä valmiita inkiväärikeksejä kahta laatua. Keksejä tuli todella runsaasti, joten ehkä seuraavalla kerralla teen vain puolikkaan taikinan.

"On vaikeaa olla onnellinen, jos yritää koko ajan olla hyvä ihminen. Onnellisuus onkin paljolti oman keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden hyväksymistä." <3

Pullia Dallasin tyyliin

Minun elämäni loistava esimerkki helppouden vaikeudesta. En itsekään tiedä miksi minun on niin vaikeaa hyväksyä se, että jokin asia tapahtuu helposti, yksinkertaisesti ja kevyesti. Ajoittain olen yrittänyt tarkkailla uudessa valossa tätä kummallista ilmiötä nimeltään Minä. Me ihmiset usein ajattelemme jonkin asian saavuttamisen olevan vaikeaa ja aikaa vievää puuhaa, koska silloin voimme uskotella itsellemme tietävämme minne olemme menossa. Joskus nopein tie voi näyttää siltä, ettei sen johda mihinkään.

Tulevaisuudesta tiedämme vain vähän. Ja tulevaisuushan on heti tämän jälkeen. Minä mielelläni ennustaisin, kontrolloisin ja ohjaisin tulevaisuutta. Tulevaisuus vaan ei halua tulla kontrolloiduksi tai ohjatuksi. Sanotaan, että tietämättömyydessä eläminen on vapauttavaa. Sanotaan myös, että jos ihminen elää jatkuvasti nykyhetkessä, hän kykenee näkemään tunteensa, ajatuksensa ja ruumiinsa erilisenä itsestään eikä häntä vainoa enää menneisyyden tarinat tai tulevaisuuden huolet. Harmi vaan, ettei edellä mainittua "valaistumista" voi ostaa McDonaldsin Drive-In-kaistalta. Siksi yritän todeta itselleni yhä uudelleen ja uudelleen: "Olet jo perillä. Kaikki on tässä. Päästä irti menneisyyden haamuista ja tulevaisuuden huolista."

Kun nyt olen siis ensin karannut ja sitten virallisesti eronnut, voinkin paljastaa hankkineeni heti uudet appivanhemmat. Vaikkei niissä edellisissäkään mitään vikaa ollut. Terveisiä vaan sinne! <3 Uudet appivanhempani kävivät jokunen viikonloppu sitten kylässä ensimmäistä kertaa ja kyläilyn kunniaksi (ja näyttääkseni olevani hyvä miniäehdokas) leivoin pullaa. Päätin vieläpä leipoa pullien pullaa, kunigaspulla Dallaspullaa.

Tässä Dallaspullien ohje:

Pullataikina:

2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 dl sokeria
1 muna
3/4 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl kaardemummaa
100 g margariinia
8-9 dl vehnäjauhoja

Täyte:

50 g margariinia
1 muna
½ tlk maitorahkaa
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 pss vaniljakastikejauhetta (esim. Ekströms)
(1 dl pähkinärouhetta)

Valmista pullataikina ensin. Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sokeria, suola, vaniljasokeri, kaardemumma ja kananmuna. Sekoita. Lisää jauhot pikkuhiljaa alustaen. Lisää lopuksi pehmeä/ sula margariini. Vaivaa taikina hyvin. Anna kohota lämpimässä paikassa noin 30 min. Sillä aikaa kun pullataikina on kohoamassa, valmista täyte. Hiero pehmeä margariini sokereiden kanssa sekaisin. Lisää muna, rahka (ja pähkinörouhe). Lisää vaniljakastikejauhe vasta juuri ennen täytteen levittämistä, sillä täyte sakenee ja jämähtää melko nopeasti. Kun taikina on kohonnut, vaivaa ja kaulitse siitä suuri levy. Levitä täyte levyn päälle ja rullaa taikina rullalle. Leikkaa terävällä veitsellä noin 25 palaan, ja laita pullavuokiin pellille. Kohota vielä hyvin. Voitele kananmunalla ja ripottele raesokeria päälle. Paista pullat 225 asteessa uunin keskitasolla kauniin vaaleanruskeiksi.

Ja tässä toteutus:

Ei mennyt taas ihan putkeen pullan leipominen. Kävin työpäivän päätteeksi kaupassa vilkuillen ostoslistaa. Päätin hetken mielijohteesta ostaa valmiiksi vaniljalla maustetun rahkan ja unohtaa vaniljakiisselijauheen. Suosittelen hankkimaan vaniljakastikejauhetta, sillä se on mainittu reseptissä ihan syystä. Minä haluan aina tietää miksi. Kyllähän sekin tässä sitten selvisi. Tästä lähtien leivon aina ohjeen mukaan, tosin vannomatta paras.

Dallaspullien kuolema. Niin siinä sitten kävi, että ne levisivät täytteineen leikkauspöydälle.

Sain elvytettyä pullat pullavuokien avulla. Tavoite oli saada pullat leikkauspinta ylöspäin vuokaan. Toteutus oli lähinnä se, että lapioin vuokaan kaikein mahdollisen roippeen, jonka pöydältä sain kaavittua. Laitettuani pullat uuniin jännitin paisuvatko ne yli vuokien. Osa paisui, mutta osasta tuli onneksi ihan sieviä.

Valmiit Dallaspullani olivat syötäviä. Seuraavalla kerralla ostan kaupasta kiltisti kaiken tarvittavan ja leivon oikeita Dallaspullia.

"Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä." (John Stenbeck).