maanantai 4. helmikuuta 2013

Lohipiirakkaa buddhalaiseen tyyliin

Moni etsii elämässään jatkuvasti tietämättä mitä todellisuudessa etsii. Moni tietää mitä etsii, vaan ei löydä siltikään. Me kaikki etsimme sisäistä rauhaa. Minäkin olen etsinyt sitä. Olen etsinyt sitä kaikkialta. Vasta nyt tiedän miten sen löytää. Sen löytää, kun lakkaa etsimästä. Rauha ei löydy töitä tekemällä tai etsimällä, vaan antautumalla sille.

Hyvin usein me ihmiset elämme todellisuuspaossa ja kieltämisen tilassa. Silloin sisäisen rauhan tila on itsepetosta ja rauha onkin todellisuudessa vain sitä, että kieltää ne negatiiviset tunnetilat, joista luulee edistyneensä jo rauhaan. Sisäisen rauhan tilassa voi tarkastella asioiden kaikkia puolia jäämättä negatiivisiin tunteisiin kiinni. Sisäinen rauha on itsensä hyväksyntää. Sisäisen rauhan etsiminen jatkuu niin kauan kuin on valmis kohtaamaan itsensä niine hyvineen, mitään lisäämättä ja mitään poisjättämättä.

Vuoden 2012 viimeisenä päivänä hiljaisuus astui sisälleni. Se hiljaisuus on auttanut minua käsittelemään niitä negatiivisia tunnetiloja, jotka ovat estäneet sisäisen rauhan tilani. Lupaukseni uudelle vuodelle 2013 onkin se, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. En aio enää olla piilotettu, päältä pinnotettu ja kiillotettu. Ensi vuonna tähän aikaan elän unelmaani, jonka silloin ymmärrän löytäneeni jo tänään, tosin tietämättä sitä vielä.


Tässä lohipiirakan ohje:

Pohja:

Pakastealtaasta

Täyte:

300 g kylmäsavulohta
2 purjosipulia
tuoretta tilliä
1 dl juustoraastetta
½ sitruunan mehu
3 kananmunaa
öljyä
sitruunapippuria

Paloittele lohi. Halkaise ja pese purjot. Pilko ja kuullota ne öljyssä. Kun purjot ovat pehmenneet lisää pannulle paloiteltu lohi ja silputtu tilli. Hauduta hetki ja lisää sitruunan mehu sekä sitruunapippuri. Kaada täyte taikinan päälle vuokaan. Sekoita kerma ja kananmunat ja kaada seos vuokaan. Ripoita päälle juustoraaste. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30 min.

Ja tässä toteutus:

Ostin pohjan pakastealtaasta. Jossain vaiheessa elämää ihminen (tai ainakin nainen, työssäkäyvä ja opiskeleva äiti) tulee siihen pisteeseen, että ymmärtää priorisoida mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei. Kotitekoinen luomuruoka on toki tärkeää, mutta samoin on se hetki päivästä, kun voi istua rauhassa alas juomaan kupillisen teetä, nukkua kunnon päiväunet tai suudella ihanaa miestään salaa keittiössä sillä aikaa, kun lapsi katsoo piirrettyjä olohuoneessa. KYLLÄ, ymmärsitte aivan oikein. Kehoitan ostamaan valmistaikinoita kaupan pakastealtaasta ilman huonoa omaatuntoa, mikäli juuri sinä päivänä ei huvita leipoa taikinaa itse. Taikinan leipomisesta säästyvän ajan voi käyttää johonkin muuhun mukavaan. Aina voi ryhdistäytyä huomenna. Tai ylihuomenna, ensi viikolla tai ensi kuussa. Elämään (tai leipomiseen) ei kannata suhtautua liian suurella vakavuudella.

Käytin lohipiirakkaan vain yhden purjon, sillä se oli kovin suurikokoinen yksilö. Totesin myös, että purjoa voisi opetella käyttämään enemmänkin ruuanvalmistuksessa sillä se on hyvää ja edullista.

Lohipiirakkaani varten en tällä kertaa ostanut kylmäsavulohta vaan fileroitua ja valmiiksipaistettua lohta. Käytin lohen silti pannulla muiden ainesten kanssa sekoittumassa.
Tässä pala valmista lohipiirakkaa. Suosittelen lämpimästi tätä ohjetta <3