Wanhanajan karamelleja

Olen karkkiholisti. Valitettavasti minulle ja kohtalotovereilleni ei ole vielä perustettu AK-kerhoa (anonyymit karkkiholistit) tai muuta vertaistukiryhmää. Karkinhimo on aina piinannut minua, siitäkin huolimatta, että olen tiedostanut varsin hyvin makeisten sisältämien lisäaineiden, sokerin ja rasvan haitallisuuden terveydelleni. Kovin mielelläni syyttäisin nykyistä makeisteollisuutta paheestani. Totuus on kuitenkin se, että vaikka kuinka sitä kritisoisin, ei eräs tosiasia muutu miksikään: se sama hahmo, joka minua tuijottaa peilistä, työntää lisäainesokerirasvapommit sisuksiinsa. Ei sitä tee kukaan muu kuin minä itse. Muuta maailmaa on helppo syyttää elämässä kohtaamistaan haasteista, mutta oman osallisuutensa ja vastuunsa myöntäminen on vaikeaa. Jos haluaa muuttaa maailmaa, on parasta aloittaa itsestään. Siinä on nimittäin hommaa yhdelle elämälle riittävästi, ja samalla saattaa ilokseen huomata myös muun maailman muuttuvan ympärillään.

Karkinhimosta huolimatta päätin edelleen kiertää karkkihyllyt kaukaa, mutta jotain täytyy kuitenkin kehittää tilalle. Vanhan sanonnan mukaan paheiden summa on vakio. Päätin jatkaa sekä terveellisiä elämäntapoja että herkuttelua, joten tein makeisia itse.

Tässä Wanhanajan karamellien ohjeet:

Myslinekut

1 dl kuohukermaa
1 dl siirappia
1 dl sokeria
1 dl mysliä, kaurahiutaleita tms.

Mittaa kuohukerma, siirappi ja sokeri kattilaan. Keitä 15-20 minuuttia. Sekoita joukkoon mysli tai hiutaleet. Annostele pieniin konvehtivuokiin. Seos jähmettyy nopeasti, mutta siitä saa lämmittämällä uudestaan juoksevaa.

Suklaapallerot

100 g suklaata
1 dl siirappia
2 dl tomusokeria

Pinnalle: pähkinärouhetta

Sulata suklaa miedolla lämmöllä mikrossa. Lämmitä siirappi kattilassa, mutta älä kuumenna kiehuvaksi. Ota siirappi liedeltä ja sekoita joukkoon suklaa sekä viimeisenä tomusokeri. Sekoittele, kunnes seos on tasainen. Vuoraa muovirasia leivinpaperilla ja kaada seos siihen. Anna taikinan jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään, jotta se on muovailukelpoista. Pyörittele palloja ja kierittele pallot pähkinärouheessa. Laita konvehtivuokiin. Säilytä jääkaapissa.

Ja tässä karamellien toteutus:

En ole myslin ystävä, sillä en ymmärrä kuivattujen hedelmien tai marjojen päälle lainkaan. Päädyin lopulta valitsemaan luomumyslin, jossa ei ole mitään ylimääräistä rompetta mukana.
 

Sokeri-siirappi-kuohukermaseoksen keittäminen olikin tällaiselle touhutätille haaste. Seos kiehui ja kuohui padassani niin vimmatusti, etten kovin kauaksi uskaltanut lähteä. Joskus vahingoista viisastuu. En ole ikinä ollut hyvä valvomaan kiehuvia kattiloita. Kymmenet keitokseni olen keittänyt pitkin keittiön lattioita.

Seuraava haaste olikin se, kuinka saada nopeasti jähmettyvä nekkuseos minivuokiin. Seos oli tahmeaa, jähmeää ja puuha oli sotkuista. Lopulta nekkuseos oli vihdoinkin siellä missä sen pitikin olla, sekä myös monessa monessa muussakin paikassa.

Ps. Sain muuten selville, että karkkihyllyjen houkutukset juontavat juurensa tuhannen ja yhden yön valtakunnasta. 800-luvun arabiapteekkarit keittelivät siirappeja, hyytelöitä, kumimakeisia ja pastilleja. Sitten makeiset löysivät tiensä myös meidän eurooppalaisiin suihin, aluksi tarkoituksena edistää terveyttämme. Keskiajalla sokeria nimittäin pidettiin terveysruokana, jolla oli esimerkiksi ruuansulatusta edistäviä vaikutuksia.

Suklaapalleroita leipoessani totesin, etten mitenkään kykene siihen, että tekisin taikinan tänään ja leipoisin vasta huomenna. Miksi siirtää jotain kivaa huomiseksi, jos sen voi tehdä jo tänään? Päätin siis laittaa suklaapallerotaikinan pakastimeen, leipoa ja syödä suklaapalleroita tänään. Suunnitelma olisi ollut mitä mainioin, mikäli olisin jaksanut valvoa taikinan jäähtymistä pakastimessa. Taikina jäätyi, kun lähdin kesken leipomisen touhuamaan ihan muita asioita.

Kun taikina oli sulanut riittävästi, jotta siitä pystyi pyörittelemään palleroita, huomasin, ettei valitsemani mantelirouhe tarttunut palleroihin kunnolla. Rouheen palleroon kiinni saaminen vaati lievää väkivaltaa.

Tässä valmiit suklaapallerot. Ehkä näiden ja tahdonvoimani avulla pystyn jatkossakin vastustamaan karkkihyllyjen kiusauksia. Ja jos löydän itseni vielä kaupan karkkiosastolta, saatan jopa antaa itselleni armoa. Elämässä saa ja pitääkin joskus eksyä ja poiketa oikealta polulta, että taas muistaa minne sitä olikaan alunperin matkalla ja miksi.