Vihreät Sämpylät

Olen entinen pettynyt sämpylänleipoja. Olen leiponut sämpylöitä ja katsonut lopputulosta pettyneenä: ei tullut yhtä kauniita, kuin kaupan valmiit sämpylät, jotka joku teollisuuskone on sylkenyt uumenistaan. Useimmat leipomushistoriani sämpylöistä ovat olleet lättäniä ja rosoisia, enkä harjoittelustani huolimatta ole saanut tätä tosiasiaa muuttumaan. Niinpä siis päätin, että ollakseen kauniita, sämpylöiden ei tarvitse olla pyöreitä, neliskulmaisia, sopusuhtaisia eikä sileitä. Kauniit sämpylät voivat olla myös lättäniä, levinneitä, rosoisia ja eri kokoisia. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vain määrittelystä, siitä miltä jonkin tulisi näyttää ollakseen kaunis. Kuka senkin määrittelee, jos itse emme sitä tee? Vanhan sanonnan mukaan kaikki on kaunista, kunhan silmät tottuu.

Tässä vihreiden sämpylöiden ohje:

4 dl maitoa
50 g hiivaa
2 tl sokeria
1 ½ tl suolaa
1 dl nokkosta tai pinaattia (kiehautettuna ja hienonnettuna)
1 valkosipulin kynsi
2 tl basilikaa
2 dl vehnäjauhoja
noin 8 dl hiivaleipäjauhoja
50 g margariinia tai 2 rkl öljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon sokeri, suola, nokkoset tai pinaatti, murskattu valkosipuli, basilika, vehnäjauhot ja suurin osa hiivaleipäjauhoista. Lisää rasva ja alusta taikina käsin tai koneessa. Lisää samalla sämpyläjauhoja sen verran, että taikina irtoaa astiasta ja siitä muotoutuu pehmeä kiinteä pallo. Anna taikinan kohota peitettynä lämpimässä kaksinkertaiseksi. Vaivaa siitä jauhotetulla alustalla tanko ja leikkaa 20-24 osaan. Pyörittele pyöreitä sämpylöitä ja nosta ne leivinpaperin päälle pellille. Kohota hyvin. Paista sämpylöitä 225 asteessa uunin keskitasossa noin 12 minuuttia.

Ja tässä vihreiden sämpylöiden toteutus:

Pikainen kurkkaus kuiva-ainekaappiin paljasti, ettei kaikkia ohjeessa mainittuja aineksia löydykään, joten tuttuun tapaani päätin hieman soveltaa ohjetta ja säveltää omiani. Käytin 1 dl kuitupuuroseosta ja loput vehnäjauhoja. Valkosipulin kynnen ja basilikan korvasin 2 tl:lla pizzamaustetta, joka sisältää valkosipulia, basilikaa, oreganoa, mustapippuria ja sipulia. Nokkosia tai pinaattia ei ollut, eikä myöskään tietoa mistä löytyisi nokkosia tai hanskat nokkosten keräämiseen. Apuleipurilla oli loistava idea, että pinaatti tai nokkonen korvataan ketunleivillä. Niinpä kaksi leipuria hipsi läheiseen metsään hakemaan ketunleipiä. Samalla reissulla nokkoset löysivät meidät. Palasimme kotiin ketunleipien ja nokkostenpolttamien kanssa.

Uteliaisuuttani ja varmistaakseni, etten vahingossa myrkytä perhettäni, päätin selvittää ketunleivän käytöstä ruuanlaitossa. Löysin yrteistä hyvinkin pätevän oloisen sivuston, Eliaksen yrttitarha, jossa ketunleivästä kerrotaan seuraavaa: "Ketunleipä eli käenkaali, on ravinnoksi kelpaava happaman makuinen kasvi. Lehdet sisältävät kalium- ja kalsiumsuoloja, oksaalihappoa, C-vitamiinia ja lima-aineita. C-vitamiinipitoisuutensa ansiosta sitä on käytetty aiemmin kansanlääkinnässä keripukin hoitoon." Kaikki muu kuulostaa hyvältä, paitsi lima-aineet, mutta nekin lienee tarpeellisia, mikäli aineita ei omasta takaa löydy riittävästi.

Taikinan alustaminen käy selvästikin kuntoilusta: hauis tuli kipeäksi taikinan vaivaamisesta. Pyöreitä sämpylöitä tein noin 16 kpl. Kohottelin ennen uuniin laittamista vielä noin 15-20 min.

Olen yrittänyt leipoa täydellisen kauniita ja mehevän makuisia sämpylöitä useaan kertaan. Ja ihan yhtä monta kertaa olen ollut pettynyt, kun sämpylöistäni ei tullutkaan täydellisiä. Vihdoin ymmärsin ettei vika koskaan ollutkaan sämpylöissäni, vaan omassa suhtautumisessani niihin. Siinä vaiheessa, kun lakkaa jahtaamasta unelmaa, huomaa elävänsä sitä.