Vallankumouksellinen raparperipiirakka

Ruoan prosessointi on nykyään niin voimakasta ja rajua, että on jo ihme että elimistömme saa siitä mitään. Siksi onkin järkevää leipoa raparperipiirakkaa niin luonnonmukaisista aineksista kuin on vain mahdollista ja ehkä siten liittyä mukaan ruokavallankumoukseen. Se on yllättävän helppoa. Pohdin kuinka suureen muutokseen me kuluttajat voisimme elintarviketeollisuuden pakottaa valitsemalla toisin, valitsemalla vain aitoa ruokaa. Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi omasta asenteesta, siitä että päättää valita toisin. Maailma muuttuu pienillä teoilla.

Tässä raparperipiirakan ohje:

Muruseos:

8 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl ruokasoodaa

2 tl vaniljasokeria

250 g voisulaa

Pohjataikina:

noin 2/3 muruseoksesta

2 dl piimää

1 kananmuna

Täyte:

1 l raparperinpaloja

500 g maitorahkaa

2 dl sokeria

2 kananmunaa

3 tl vaniljasokeria

Pinnalle noin 1/3 muruseoksesta

Sekoita muruseoksen kuivat aineet ja lisää lopuksi voisula.  Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan. Jätä 1/3 pinnalle ripoteltavaksi. Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Ripottele pohjataikinan päälle noin litra raparperinpaloja. Sekoita rahka, sokeri, munat ja vaniljasokeri. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle ja paista piirakkaa 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Ja tässä raparperipiirakan toteutus:

Kaupoista löytyy kananmunapakkauksia monilla eri merkinnöillä. Valitsemalla luomumunia voi tehdä yhden hyvän teon itselleen ja kanalajille. Luomumunia munivat kanat elävät lajilleen ominaista elämää: kuopivat, ulkoilevat, syövät matoja, ruohoa, luomuviljaa, juureksia ja heinää sekä muodostavat parvia, joka on myös kanan elämässä hyvin tärkeää. Onneksi kaupoissa on nykyisin enenevässä määrin luomutuotteita saatavilla. Luomutuotteet ovat hieman hintavampia, mutta toisaalta olen kuullut myös väitteen, jonka mukaan emme ole koskaan käyttäneet ruokaan näin vähän rahaa kuin nykyisin, 11 % eli saman verran kuin käytämme puhelin- ja it-kuluihin. Tämän väitteen takana on kokki Markus Maulavirta. Ehkä ruokakulut ovat kuitenkin talouskohtaisia. Ruoan hinnan on sanottu myös nousseen, joten nyt on aika alkaa vaatia rahoilleen myös vastinetta.

Tutustuin ensimmäistä kertaa vanilijatankoihin, joilla päätin korvata vaniljasokerin. Aito vanilija on kuulemma peräisin vanilijaorkideasta ja sen maku on aika kaukana siitä vanilijasta, johon olemme elintarvikkeissa tottuneet. Käytin piirakkaan kahden halkaistun vanilijatangon sisällön.

Terveellisten elämäntapojeni kunniaksi laitoin taikinaan vahingossa 4 vuotta viimeisen käyttöpäivänsä ylittänyttä ruokasoodaa. Hups!

Luin muuten artikkelin, jonka mukaan ruokasooda on kodin superaine. Sitä voi kuulemma käyttää leipomisen lisäksi myös hampaiden valkaisuun, ihon hoitoon, hopean kiillotukseen, tahrojen poistoon ja viemäritukoksiin.

 "Levitä taikina leivinpaperille uunipellille" olikin helpommin sanottu kuin tehty. Taikina ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen levittymään, mutta aikani puuhailtuani sain kun sainkin taikinan levitettyä pellille, pellin viereen ja hiuksiini.


Raparperia pilkkoessani tuli mieleen vanha laulu sammakosta, joka asui raparperin lehden alla. Sitä muistellessa raparperin pikkominen sujui kun vanhalta tekijältä.

Valmis raparperipiirakka on todella herkullista ja mehevää, aidon makuista piirakkaa. Kerrassaan vallankumouksellista! Suosittelen lämpimästi tätä ohjetta.