torstai 26. joulukuuta 2013

Keskeneräisiä asioita ja Banaanimuffineja

Nyt kun elellään vuoden 2013 viimeisiä päiviä, on hyvä saattaa päätökseen mahdollisimman moni keskeneräinen asia. Minulle siunaantui joulukiireiden jälkeen hetki aikaa hengähtää ihan itsekseni. Minä olen ihminen, joka pitää muiden ihmisten seurasta tiettyyn pisteeseen asti. Ja sitten kun en enää pidä, niin sitten en todellakaan pidä. Olen parempi ihminen, kun saan aina toisinaan olla  hetken aikaa itsekseni. Uskon, että sama koskeen myös monia muita kanssakulkijoitani. Ehkäpä kaikki riidat ja jopa sodat olisivat ehkäistävissä, mikäli vastapuolet ymmärtäisivät ajoissa ehdottaa toisilleen, että jospa oltaisiin molemmat omissa oloissamme hetken aikaa. Kun ottaa askelen taaksepäin ja asioita pohtii hetken aikaa itsekseen, saattaa huomata, että se mikä toisessa tai vallitsevassa tilanteessa ärsytti ja vihastutti, onkin haihtunut taivaan tuuliin.

"Tietä voi näyttää myös antamalla sitä." -Arno Kotro

Kun pohdin vuotta 2013 taaksepäin, huomaan, että minä olen muuttunut. Kuluneeseen vuoteen on sisältynyt monenlaisia asioita, joista merkittävin lienee avioero. Avioliitossa pysyminen katsotaan kunnialliseksi, mutta myös eroaminen on kunniallista silloin kun se on kaikkien parhaaksi. Eroaminen on ollut tuskallista, mutta kasvattavaa. Samoin on ollut koko kulunut vuosi. Elämä on kuin suopotkupallo-ottelu, jossa joutuu välillä kyntämään ja konttaamaan. Elämä vaatii rämäpäisyyttä ja sisua, eikä kentälle juuttumisesta saa masentua.


Vuodelle 2014 olen suunnitellut monenlaisia asioita. Aion tehdä ulkomaanmatkan jonnekin lämpimään. Voitteko kuvitella, etten ole koskaan ollut lentokoneessa?! Lisäksi aion ottaa tatuoinnin (älkää suotta huolestuko, en aio tehdä sitä ulkomaanmatkalla). Edellisen, pienen tribaalikuvioisen merihevosen, otin 18-vuotiaana. Uusi tatuointi olkoon syntymäpäivälahja itselleni. Hyvää syntymäpäivää 33-vuotias minä. Ensi keväänä aion opiskella akupunktiota. Olen ilmoittautunut huhtikuussa alkavaan A-klinikkasäätiön 5 pisteen korva-akupunktiokoulutukseen. Jostain syytä intuitioni kehoitti minua tekemään sen Tampereella, eikä suinkaan Helsingissä, joka olisi lähempänä ja siten myös helpompi vaihtoehto. Viivyn siis samassa yhteydessä Tampereella muutaman päivän. Ja toki ensi keväänä aion saattaa loppuun myös sairaanhoitajaopintoni.

Tässä vielä banaanimuffinien ohje, joka on jäänyt julkaisematta viime syksyltä. Leivoin näitä pojalleni välipalaksi, kun hän lähti koulutielle.

Banaanimuffinit (12 kpl)

1 dl kauraleseitä
1 tl kanelia
2 dl maitoa
3 kypsää banaania
½ dl ruskeaa ruokosokeria (intiaanisokeria)
3 rkl öljyä
2 tl vaniljasokeria
1 kananmunan valkuainen
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl soijajauhoja
1 rkl leivinjauhetta

Pinnalle:

1 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia
1 tl kauraleseitä

Sekoita keskenään maito ja kauraleseet. Jätä likoamaan 5 minuutiksi. Muussaa banaanit karkeasti haarukalla kulhossa. Lisää sekaan sokerit, öljy ja munanvalkuainen. Sekoita kuivat aineet (+ leivinjauhe ja kaneli) keskenään ja sekoita maitokauraleseseokseen ne ja banaanimuussi. Nosta amerikanmuffini vuokiin lusikalla ja ripottele pinnalle fariinisokeri-kaneli-kauralesesos. Paista 175 asteessa noin 20-25 minuuttia.

Tällä samalla ohjeella voi valmistaa myös vadelma-inkiväärimuffineja. Korvaa silloin kaneli jauhetulla inkiväärillä ja banaanit noin 2,5 dl vadelmia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti