Teeleipiä ja sympatiaa

Elämä tarjoaa meille jatkuvasti tilaisuuksia kasvaa, oppia ja muuttua. Elämän tarjoamat haasteet ovat usein täysin arkipäiväisiä, mutta toisinaan elämä tuo polullemme suuria mullistuksia. Vastoinkäymiset tuntuvat epäoikeudenmukaisilta, mutta silloin on hyvä muistaa, että niiden on tarkoitus ravistella meitä hereille. Tuhatvuotisesta unesta herääminen saattaa toki tuntua epämiellyttävältä. Elämässä käydään jatkuvaa kamppailua egon ja todellisen Itsen välillä. Vastoinkäymiset ovat egon luomia illuusioita ja testejä, joilla se pyrkii estämään kaiken kasvun ja positiivisen muutoksen. Saattaa tuntua siltä, että sama tilanne tai samantapainen ihmisuhde toistuu elämässä yhä uudelleen ja uudelleen.

Onnellisuus tuntuu saavuttamattomalta, jos istuu egon luomassa vankilassa. Egon viestit pyrkivät hetkelliseen hyvään oloon ja kannustavat olemaan syy uusiin tilanteisiin, joiden negatiiviset seuraukset ilmenevät myöhemmin elämässä. Hetkellinen helpotus on harhaa. Ego on pelkuri. Totuudelta piiloutuminen johtaa oravanpyörään. Minä, jos kuka tiedän sen kokemuksesta, sillä olen pakoillut totuutta koko elämäni. Totuus on ainoa avain vapauteen.  Jos ego hallitsee ajatuksiamme, niin tunteemme ovat pelolla viritettyjä. Jos on rohkeutta vastustaa egon kuiskimia viestejä, se hiljenee hetkeksi ja voi huomata kuulevansa myös muita ajatuksia. Ne viestit tulevat todelliselta Itseltä, joka viisaudessaan ymmärtää mistä on oikeasti kyse. Se jakaa viisauttaan niille, joilla on rohkeutta vastustaa egon tarjoamaa nopeaa ja hetkellistä helpotusta, sekä kärsivällisyyttä odottaa ja tarkkailla tilannetta, kunnes saavuttaa riittävän ymmärryksen haasteeseen vastaamiseksi mahdollisimman positiivisella tavalla. Ego on loistava harhauttaja, jonka kanssa voi kuitenkin elää sovussa. On mahdollista valjastaa ego käyttöönsä. Se tarjoilee positiivista puoltansa, mikäli se työskentelee todellisen Itsen alaisuudessa. Silloin ego on kannustava ja myötätuntoinen, eikä sillä ole tarvetta tuomita tai hallita. 

Polullamme kohtaamamme tilanteet ovat auttamassa meitä kasvussamme ja näennäisestä negatiivisuudestaan huolimatta, ovat vain parhaaksemme. Ego ei ole vihollinen, vaan elämässä opiskelun työkalu. Elämä tuo eteemme iskuja, joiden on tarkoitus herättää silloin kun mikään muu ei saa meitä muuttumaan. Joskus se voi tarkoittaa kaiken vanhan katoamista. Tyhjyyttä. Ja uutta alkua. Uuden elämän ensimmäiset askeleet ovat meillä kaikilla hatarat, mutta ne vievät kohti entistä loistokkaampaa elämää. Meillä on vapaa tahto. Miksi siis valita jotain sellaista, mitä ei todellisuudessa halua?

Näiden syvällisten (ehkä liiankin syvällisten) ajatusten lisänä tarjotaan tänään teetä ja sympatiaa. Teeleipien leipomisesta minulla on vain ja ainostaan kokemusta yläasteen kotitalouden tunneilta. Silloin en ollut mikään keittiövirtuoosi, tosin sitä en väitä olevani vieläkään. Jotain olen kuitenkin elämässäni oppinut leivonnasta, sekä parista muustakin asiasta. Teeleipien ohjetta voi muunnella loputtomiin, joten luultavasti näihin ei pääse kyllästymään.

Tässä teeleipien ohje:

4 dl sämpyläjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
50 g margariinia tai voita
2 dl maitoa tai piimää

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, lisätään pehmeä tai sulatettu rasva ja neste. Taikinasta muotoillaan käsin keivinpaperille pellille kaksi pyöreää ja matalaa leipää. Leivät jaetaan veitsellä neljään osaan, pistellään ja paistetaan 225 asteessa n. 15 min.

HUOM! Sämpyläjauhot voi korvata 2 dl vahnäjauhoja ja 2 dl grahamjauhoja. Grahamjauhot taas voi korvata kaurahiutaleilla. Ja voi lisätä 1 dl juustoraastetta.

Ja tässä teeleipien toteutus:

Kurkkaus kuiva-ainekaappiin paljasti sen, ettei tämä leipuri ole vieläkään oppinut suunnittelemaan mitä leipoo ja milloin leipoo. Leipomisvimma iskee yleensä yllättäen ja silloin ei tarveaineita aina löydykään kaapista. Kaapin kätköistä löysin kuitenkin vehnäjauhoja, kuitupuuroseosta ja neljän viljan puurohiutaleita. 

Sekoitettuani kaikki aineet huomasin hämmentäväni velliä, josta ei olisi voinut muotoilla millään mitään pyöreää. Lisäsin vehnäjauhoja taikinaan, kunnes se oli käsin muotoiltavassa muodossa. Myöhemmin kuulin, että taikinan ei olisi tarvinnutkaan olla käsinmuotoiltavaa, vaan se olisi voinut lusikoida suoraan pellille.

Teeleipien kaverina voi tarjota vaikkapa tonnikalasalaattia ja tietenkin teetä.

"Orjuus kahlehtii vain harvoja, useimmat kahlehtivat itse itsensä." (Lucius Seneca)