Lämpimät suklaatartelletit

Olen kärsinyt luomisen tuskasta koko kevään. Olen luonut uutta, itsestäni ja samalla elämästä ympärilläni. Uuden luominen vaatii luomisprosessin, jossa yrityksen ja erehdyksen kautta valmistuu jotain uutta ja ihmeellistä. Minulle tuo uusi ja ihmeellinen asia on parisuhde, jossa elän. Kaikessa ihanuudessaankin se on osoittautunut haastavaksi tälle vapautta rakastavalle peikkotytölle, joka ei aikaisemmassa elämässään ole halunnut sitoutua mihinkään. Siinä missä parisuhteeseen kuuluu vapaus, kuuluu myös eräs lupaus, johon molemmat osapuolet sitoutuvat. Se lupaus on: Minä kasvan kanssasi. Me emme voi luvata toisillemme kasvavamme samaan suuntaan, sillä joskus se on mahdotonta. Voimme vain luvata kulkea yhtä matkaa elämän polkujamme sen aikaa kun se on kasvumme kannalta tarpeellista. Joskus se voi tarkoittaa koko loppuelämää.


"Sininen rakkaus" <3



Tuskaisen kevään jälkeen olen ollut väsynyt, mutta kesä on tuonut myös voimaantumisen tunteen. Vanhat möröt ovat menettäneet mahtinsa ja alkaneet näyttää hassuilta. Olen voittanut monia pelkojani, kun olen joutunut ne kohtaamaan. Nyt kun pelot ovat hälvenneet, ainakin suurelta osin, tuntuu tyhjältä. Ja kun tuntuu tyhjältä, alkaa pieni Luoja minussa taas työskentelemään. Raskaan kevään jälkeen olen pyrkinyt taas palaamaan meditoimisen pariin. Tässä mainittakoon, että en ole koskaan ollut siinä järin hyvä. Siinä missä toiset kokevat humahtavansa jonnekin syvälle sisimpäänsä, jossa asuu viisaus ja vastaukset elämän suuriin kysymyksiin, minä alan pohtia risti-istunnan hankaluutta tai sitä, että takapuolen alla tuntuu olevan jokin ikävä kurttu matossa. Ehkäpä minäkin jonain päivänä humahdan syvälle sinne hiljaisuuteen, sydäntietoisuuteen tai minnelie ne muutkin menevät. Siihen saakka meditoin omalla tavallani. Tänään meditoidessani näin sieluni silmin kangaslaukkuja. Se ei kuulosta kovinkaan henkiseltä, mutta ehkä on sitä kuitenkin. Olen nimittäin löytänyt luovuuteni monen vuoden jälkeen. Piirsin ja maalasin viime talvena ensimmäistä kertaa vuosiin, ja nyt olen alkanut ommella. Näin ollen leivontablogini laajenee yhden naisen marttakerhoksi.

Uuden ihanan ja raastavan raskaan kasvuprosessini, rakkauden ja parisuhteen kunniaksi leivoin romanttista iltapalaa hyvän luomuvalkoviinin kera. Suklaatartelletit ovat todellista rakkausruokaa.

Tässä Lämpimien suklaatartellettien ohje:
(4 annosta)

Murotaikina:

125 g mantelimassaa
1 mt suolaa
125 g voita
1 muna
3 ½ dl sokeria

Suklaatäyte:

225 g tummaa suklaata
25 g voita
4 valkuaista
2 keltuaista

Sekoita mantelimassa ja suola yleiskoneella. Käytä konetta, kunnes seos on notkeaa ja lisää sitten voi vähän kerrallaan. Lisää muna ja lopuksi jauhot. Älä sekoita paljoa. Kaavi taikina muovipussiin ja anna levätä jääkaapissa noin tunti. Nosta jauhotetulle pöydälle ja kauli 2 mm paksuiseksi. Ota muotilla 4 levyä, jotka 2 cm suurempia kuin vuoat. Vuoraa vuoat taikinamassalla. Painele reunat hyvin, ettei väliin jää ilmaa. Pane vuoat pakastimeen tunniksi. Paista sitten 175 asteessa noin 15 min (kunnes kullanruskeita).

Suklaatäyte:

Paloittele suklaa ja sulata se voin kanssa. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Sekoita keltuaiset suklaavoisulan joukkoon ja kääntele siihen valkuiasvaahto. Jaa seos esipaistettuihin vuokiin ja pane pakastimeen. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja kun uuni on valmis, siirrä tartelletit suoraan pakastimesta uuniin. Paista kunnes täyte pullistuu eli noin 10 minuuttia. Sirottele päälle tomusokeria ja tarjoa vaniljajäätelön kanssa. Ylijäävän murotaikinan voi pakastaa ja käyttää esimerkiksi marjapiirakkataikinana.

Ja tässä toteutus:

Tämä resepti on Tina Nordströmin, ruotsalaisen kaimani, joka on kuuluisa keittiövelho. Olen ennenkin tehnyt näitä tartelletteja, jotka ovat suuritöisiä, mutta todella hyviä. Minulle ei ole vielä(kään) selvinnyt leipomisen välivaiheissa tapahtuvan pakastamisen tarkoitus. Epäilemättä pakastusvaihe on tärkeä, jostain tuntemattomasta syystä.

"Minne, minne kysyin

tyhmä kun olin

Yhdessä, sinä vastasit,

viisas kun olet

yhdessä on se paikka

jossa jokainen on

kokonaan minä,

myös sinä olet sinä

Keskeltä sydäntään

ei kenenkään

tarvitse purkaa muureja

eikä muureja sydämeensä pystyttää

Sinne me veimme toisemme.

siellä me elämme ja olemme" <3

(Tommy Taberman)